Saksanaikaa

Toukokuun 4. päivä tulee kuluneeksi 15 vuotta siitä kun muutin Saksaan. En kylläkään silloin tiennyt, että muutan ihan kokonaan tänne. Minunhan piti vain tulla töihin muutamaksi kuukaudeksi ja palata sitten kotiin... tai lähteä muualle. Kesällä muutamme koko perhe Suomeen, Varsinais-Suomeen, jonnekin Turun seudulle.

Ajatus tuntuu hyvälle, vaikka minua jännittää. Ehkäpä välillä pelottaakin. Onko Suomi se sama, josta lähdin? Ei varmasti. Olenko minä se sama kuin silloin vuonna 1994? No perusminä varmasti kyllä. Metsässä asuttuja lapsuusvuosia ei saa pois, enkä sitä haluakaan. Metsä on minun elementtini. Mutta muuttunut olen näinä vuosina. On ollut pakko sopeutuna saksalaiseen elämään. Muuten ei täällä voi elää. Pitää opetella yhteiskunnan säännöt, miten toimia, puhua, ilmehtiä, kätellä, halata, onnitella, teititellä, sinutella, tehdä sinunkauppoja, hyvästellä, olla nopea kaupan kassalla, puhua asiantuntevasti rahasta, ajamaan sujuvasti autobaanalla... ja ennen kaikkea: pitää puolensa.

Vuonna 1994 noviisina en osannut saksaa kovinkaan hyvin. Koulun lyhyt saksa sai kelvata. Siitä alkoi minun saksan kielen ja saksalaisen kulttuurin oppitunnit. Kielen osaan hyvin, ymmärän oikeastaan kaiken, jopa Kölnin ja Baijerin murteita. Aksenttia en ole puheestani saanut pois. Mutta tuo kulttuuripuoli yllättä vieläkin; ei niin usein kuin alussa, muuta aina silloin tällöin huomaan olevani metsästä kotoisin. Näistä kokemuksistani, kommelluksistani ja ajatuksistani minun on tarkoitus kirjoittaa blogeissani.